Kuolema Eedenissä

Kuva: Karisto



Nostalginen salapoliisiromaani 1930-luvulta

Täysihoitola Eedeniin on kokoontunut joukko lomanviettäjiä: kauppaneuvos Latikka rouvineen, kuherruskuukauttaan viettävä herrasväki Sund, hammaslääkäri Ilmari Kärppä, kirjailija Armas Laeste, kampaamonomistaja Sylvi Ara, laulajatar Ilmi Bauer sekä neidit Leino ja Virrankoski. Eedenin keittiössä tätinsä apuna häärii vastikään maisteriksi valmistunut Onerva Ojala. Loikoilu rantahietikolla, tenniksenpeluu, kävelyretket, puistokonsertit ja tanssi-illat kasinolla keskeytyvät kauhealla tavalla, kun yksi täysihoitolan vieraista löytyy kuolleena huoneestaan. Paikalle hälytetään kiireimmiten lääninetsivä Juhani Kuikka.

Terttu Autere esitteli lääninetsivä Kuikan jo romaanissaan Kuka murhasikaan rouva Holmin? Myös muutama muu kirjailijan aiemmista teoksista tuttu pikkukaupunkilainen on saapunut täysihoitola Eedeniin. Ja entiseen tapaan Kuolema Eedenissäkin tempaa lukijan mukaan aikakauden tunnelmaan ja perinteisen salapoliisiarvoituksen äärelle.



Perinteinen salapoliisikertomus - check.

Terttu Autere on kirjailija, jonka tuotannon löysin viime vuonna. Itse asiassa ensimmäisenä mukaani tarttui kirjastosta juurikin tuo takakansitekstissä mainittu Kuka murhasikaan rouva Holmin? Sen jälkeen olen lukenut myös Huhtikuun morsiamen, Sinisen hatturasian ja Kirjepostia, vaikka ne eivät dekkareita olekaan. Mainiota ajankuvausta ja kerrontaa kuitenkin. Toistaiseksi en ole kertaakaan pettynyt hänen kirjoihinsa tarttuessani.

Mainiota ajakuvausta sisältää Kuolema Eedenissäkin. Luin dekkarin kesähelteillä, ja se tuntuikin olevan juuri oikea säätila tälle kirjalle. Kirjan tapahtumien aikaan nimittäin on kesän hellejakso parhaimmillaan. Helteinen olo välittyy lukijalle elävänä. Autereen hahmogalleria kulkee mukana romaanista ja dekkarista toiseen, joten joidenkin hahmojen kohdalla aikaisempien teosten lukemisesta oli selkeästi hyötyä. Hahmot pääsevät ajan mittaan kehittymään, mikä on hyvä asia lukijan kannalta silloin, kun samaa sarjaa tulee luettua osasta toiseen. Joissakin teossarjoissa kun tuntuu olevan ongelmana se, että hahmot eivät ajan kuluessa kehity juurikaan. Varjopuolena tosin on se, että välillä Eedenissä tehdyn murhan selvittäminen tuntui jäävän jopa hieman sivuseikaksi.

Dekkarin asetelmasta tulee vahvasti mieleen Agatha Christien Varjossa auringon alla: molemmissa ollaan täysihoitolassa, ja yksi vieraista kuolee muiden ollessa epäilyksenalaisina. Hahmogalleriassakin on joitakin yhtäläisyyksiä, kuten kuherruskuukauttaan viettävä nuoripari. Autereen dekkarissa esiintyvät laulajatar, kauppaneuvos ja kampaamonomistaja, Christie on sijoittanut täysihoitolaansa näyttelijättären, liikemiehen ja muotisuunnittelijan. Pelataan tennistä, syödään hyvää ruokaa ja ulkoillaan. Onneksi loppuratkaisua ei kuitenkaan ol kopioitu!

Ainakin näin nuorehkolle lukijalle Autereen dekkari tarjosi jännittävän kuvan siitä, millaista kesäloman vietto saattoi 1930-luvun Suomessa olla. No, murhia ei ehkä kuulunut ihan jokaisen lomaan. Ruoka sen sijaan kuulunee, ja ruokaa tässä teoksessa totisesti syötiin. Vastapaistettuja sämpylöitä, viiden tai kymmenen minuutin munia, paikallisen leipomon ruislimppua ja siroiksi palloiksi pyöriteltyä voita aamiaisella, haudutettua puuroa unohtamatta. Stroganoffia lounaaksi, jälkiruokana tuoreita mansikoita ja samettista vaniljakastiketta. Päiväkahvin kera kuohkeaa sokerikakkua ja korvapuusteja. Päivällinen on Eedenissä aina juhla; alkupalana tomaattikeittoa, pääruokana täytettyä haukea, uusia perunoita ja munakastiketta. Jälkiruokana suklaavanukasta. Ja kaikki tämä vain yhtenä päivänä; kirjan mittaan lukijalla herahtaa vesi kielelle usein. Reseptiliite olisi ollut paikallaan, sen verran herkullisen kuuloisilla eväillä vieraita hemmotellaan.

Kokonaisuutena Kuolema Eedenissä oli minun makuuni sopiva dekkari, jonka luen varmasti uudestaankin.


Kuolema Eedenissä
Terttu Autere
Karisto 2016



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Munavalikoima

Lukupätkä